Historia

Rotu on n. 100 vuotta vanha ja se on todennäköisesti risteytetty saukkokoirasta ja paikallisista terrieriroduista. Tarkoituksena oli kehittää suurikokoinen, metsästykseen soveltuva terrieri ja pyrkimyksessä onnistuttiin, mutta ajan mittaan on "airiksen" monipuolisuus päässyt oikeuksiinsa. Se tunnetaan myös entisenä sotakoirana, jonka hajuaisti, rohkeus, uskollisuus ja rauhallisuus auttoi miinojen kanssa.

Kotimaassaan Englannissa, kuten useassa muussakin maassa, sitä pidetään lähinnä seurakoirana, jonka kanssa voi harrastaa koiraurheilun eri lajeja. Suomessa "airis" luetaan palveluskoiraksi. Englantilaisista koiraroduista se on ainoana hyväksytty myös Saksassa palveluskoiraksi. Esim. Hollannissa ja Yhdysvalloissa sitä käytetään myös metsästykseen. 

Käyttötarkoitus ja harrastukset

Tämän koiran kanssa voi harrastaa melkein mitä vain:

• Palveluskoiratoimintaan se on oiva rotu (airedalenterrieri on yksi perinteisistä palveluskoiraroduista Suomessa, käytetty mm. maailmansodissa viestikoirina ja jopa poliisikoirina).
• Pelastuskoiratoiminta
• Agility
• Tottelevaisuus (kun airiksen saa motivoitua se on hyvä kaveri myös tähän, muista pitää harrastus kuitenkin hauskana, sillä kun homma käy totiseksi niin airiksen mielenkiinto katoaa)
• Verijälki tai vaikka sienikoira: käytetään mm. haavoittuneiden hirvieläinten jäljestämisessä (näillä on erinomainen nenä ja ne myös nauttivat jälkihaistelusta)
• Näyttelyt: hyvin trimmattuna airedalenterrieri on tyylikäs näky, ne ovat mielellään huomion keskipisteenä ja niistä on kiva esiintyä, kun homma ei käy liian totiseksi.

Luonne ja käyttäytyminen

Koska airedalenterrieri on kookas ja vahva, sitä on myös koulutettava. Opetus on aloitettava pienestä pitäen. Pikkupentu oppii aluksi leikin varjolla. "Airis" on nopea oppimaan ja muistaa oppimansa, mutta se on aktiivinen koira, joka saattaa toimia omapäisesti ja vaatii kouluttajaltaan kärsivällisyyttä ja huumorintajua.

Terrierin sisu tulee näkyviin, jos muut koirat hyppivät nenille ja airis ei olekkaan alistuva rotu. "Airis" ei yleensä aloita tappelua, mutta sellaiseen joutuessaan se ei anna periksi. Se tarvitsee järkevän kasvatuksen ja toimintaa, myös aivojumppaa. Itsenäisyys näkyy siinä, ettei sen aina tarvitse tulla kysymään, mitä tehdään, se osaa itsekin päättää.

Airedalenterrieri on tunnetusti lapsiystävällinen koira. Se on itsekin luonteeltaan vähän lapsellinen ja lasten aivoitukset ovat sen mielestä hauskoja. Sillä on pitkä pinna, sen on hyvin vaikea uskoa ihmisestä mitään pahaa. Se on ikuinen optimisti ja aina hyvällä tuulella.

Muut perheen eläinlajit voivat kuitenkin kiinnostaa airedalenterrieriä hieman negatiivisessä valossa, mutta pienestä pitäen opettamalla kuka on perheenjäsen ja ketä ei saa syödä niin airedalenterrieri yleensä kyllä oppii kunnioittamaan perheen muitakin lemmikkejä.

Osa airedaleista pysyy hyvin vapaana vahdittuna ja osa jopa vahtimatta, mutta niillä on kuitenkin riistäviettiä, joten täytyy tuntea koiransa.

Terveys

Rotu on perusterve, jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan, että silmät, kyynärnivelet ja lonkat ovat tutkittu. Rodussa kuitenkin esiintyy Kyynärnivelen kasvuhäiriötä, lonkkavikaa ja perinnöllisiä silmäsairauksia sekä allergioita ja sisäelinsairauksia.

Eläinlääkäreille ne ovat kuitenkin suosikkipotilaita, mukavia käsitellä eivätkä turhia sairastele. Yleisimmät syyt lääkärikäynteihin nykyään kuitenkin ovat allergiat.

Turkinhoito

Airedalenterrieri on nypittävä rotu ja se tulisi nyppiä vähintään 2-4 kertaa vuodessa, mutta suositellumpi tapa on nykyään rullaaminen eli 1-3vko välein nyppiminen.

Itse nyppimällä säästää rahaa, mutta se on aikaavievää. Helpoimmalla pääsee kun nyppii itse nyppiessään koiran joka viikko ja tällöin siihen tuhlaantuu näyttelytrimmiin 2h ja perus nypintään 1h viikossa noin suunnilleen. 

Sen lisäksi sitä tulisi harjata muutamia kertoja kuussa ja pestä jokusia kertoja vuodessa. Toki os nypit airedalenterrierin joka viikko niin tulee se siinä samalla aina harjata. Airedalenterrieriä ei kuitenkaan tule pestä kovin usein, sillä sen turkin karkeus kärsii siitä. 

Trimmaus/nyppiminen poissuljettuna airedalenterrierin turkki on helppohoitoinen ja hylkii tehokkaasti likaa ja hyvin hoidettu airedalenturkki ei myöskään kerää roskia tai juuri likaa mukaansa ulkoa.

Kenelle rotu sopii

Airedalenterrieri on hyvä ystävä, jolla on karkea kuori, mutta jalo sydän. Se on todellinen kaveri jokaiselle perheenjäsenelle joka ansaitsee sem luottamuksen ja arvostuksen. Se on terrierien kuninkaallisia.

Rahan lisäksi koiranomistaja tarvitsee aikaa ulkoiluttamiseen ja muuhun päivittäiseen hoitoon, sillä itse nyppiminen ja ulkoilutus sekä aktivointi vievät aikaa. Airiksen ulkoiluttamisen tulisi olla reipasta lenkkeilyä 2-3 kertaa päivässä, eikä mitään nurkan takana pistäytymistä.