Historia

Newfoundlandinkoiran alkuperä on Newfoundlandissa, Kanadassa. Alueen intiaaneilla oli koiria ja eurooppalaisten "uudelleen löytäessä" Newfounlandin 1497 he havaitsivat Newfounlandin rannikko alueen hyväksi kalastuspaikaksi ja toivat mukanaan todennäköisesti koiria. Myöhemmin eurooppalaiset asuttivat Newfounlandin ja toivat mukanaan koiria, jotka jälleen sekoittuivat alueen koirakantaan.

 Alueen kova ilmasto, maantieteellinen eristyneisyys ja paikallisten maanviljelijöiden ja kalastajien vaatimukset koiran käytön suhteen tuottivat vahvan, ison, paksuturkkisen koiran, joka nykyisin tunnetaan newfoundlandinkoirana.

Newfoundlandinkoiria oli aluksi jonkin verran erityyppisiä ja pienemmästä St. Johnin koirasta kehitettiinkin myöhemmin labradorinnoutaja. 

Värejä oli entisaikoina runsaasti erilaisia, mutta mustat ja valkoiset mustin merkein (eli ns. landseerit) olivat ilmeisesti enemmistö tai ainakin suosituimmat värit. Väreistä löytyi kuitenkin myös mm. black-and-tan ja tiikerijuovainen. Nykyisessa rotumääritelmässä hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea ja valkoinen mustin merkein.

Kaupankäynnin yhteydessä newfoundlandinkoirat löysivät tiensä Englantiin, jossa näistä kookkaista koirista tulikin suosittuja. Englannissa rotuun on todennäköisesti lisätty muitakin rotuja, mutta tarkkojen tietojen puutteessa ei voida varmasti sanoa mitä rotuja nämä olivat. 

Ensimmäiset newfoundlandinkoirat osallistuivat Birminghamin koiranäyttelyyn vuonna 1860 ja rodun rekisteröinti aloitettiin 1878 Isossa-Britanniassa ja ensimmäinen Newfounlandinkoiran rotuyhdistys perustettiin 1886. Newfoundlandinkoirat löysivät tiensä myös muihin Euroopan maihin ja Suomeen tuli ensimmäinen nöffi 1883.

Ensimmäinen maailmansota lähes tuhosi tämän hienon rodun ja toinen maailmansota vain täydensi tuhoa, mutta onneksi Yhdysvaltoihin vietiin ennen näitä sotia paljon koiria varsinkin Isosta- Britanniasta, joten rotua pidettiin yllä sotien aikana pääasiassa yhdysvaltalaisin voimin.

 Suomen newfoundlandinkoiran jalostus alkoi kunnolla vasta toisen maailmansodan jälkeen ja suurin vaikutus nöffien jalostukseen Suomessa oli 1950- luvun vaihteessa tänne tuoduilla Theresia van Drie Anjersilla ja Pere Noble van Nordwigenillä. Useimpien Suomessa kasvatettujen Newfounlandinkoirien taustalta voi vieläkin löytää nämä kaksi koiraa. Suomen nöffien ulkonäön taso oli erittäin kovatasoista 1950-luvun lopulla ja 1960- luvulla ja koiria vietiinkin myös ulkomaille. Huomiota herättivät myös Suomessa syntyneet landseer -väriä eli musta valkoisella pohjalla olevat koirat, joita maailmallakaan ei tuohon aikaan ollut juurikaan.

Käyttötarkoitus ja harrastukset koiran kanssa

Rodulle ominainen harrastus on vesipelastus, kuuluuhan rodun historiaan myös mm. kalastajien apuna toimiminen sekä laivojen köysien vienti maihin sekä raskaiden kuormien veto maissa. Rotu sopii fyysisesti erittäin hyvin tähän lajiin, kaksinkertainen vettähylkivä karvapeite suojaa kylmältä ja varpaiden väleissä olevat ihokalvot eli räpylät helpottavat ja nopeuttavat vedessä liikkumista. Vesipelastuskokeiden tarkoituksena onkin pitää yllä erityisesti landseer- ja newfoundlandinkoirarotuisten koirien uintitaitoa ja pelastusvaistoa.

Koiranäyttelyt: Koiranäyttelyssä arvostellaan koiran ulkonäköä verrattuna rotumääritelmään. Näyttelyyn voi osallistua virallisesti rekisteröity, Suomen kennelliiton näyttelymääräykset täyttävä rotukoira.

Nykyään myös tokoilu on suosittu harrastusmuoto, jossa koiraa koulutetaan toimimaan käskyjen mukaan iloisesti yhteistyössä oh- jaajansa kanssa. On olemassa myös muitakin harrastusmuotoja kuten mm. vetoharrastus, koiratanssi, agility ja pelastuskoiratoiminta, joihin myös newfoundlandinkoirat voivat osallistua. Newfounlandinkoira sopii luonteensa vuoksi myös ihan perus koti- ja perhekoiraksi, jota se nykyään suurimmissa määrin onkin.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan nöffi on rakastava, hyväntahtoinen, lempeä ja ystävällinen. Newfoundlandinkoira on arvokkaan iloinen ja kekseliäs sekä tunnettu aidosta ystävällisyydestään ja rauhallisuudestaan. Nöffin ilmeestä heijastuu hyväntahtoisuus ja lempeys. Ne myös ovat useimmiten kuin kotonaan aivan missä vain ikinä ovatkaan. Vihaiset nöffit ovatkin harvinaisia. Jopa välinpitämättömästi tai huonosti kohdellutkin yksilöt ovat useimmiten täynnä rakkautta kaikkia kohtaan, jos niille vain annetaan mahdollisuus sen osoittamiseen. 

Joskus tämä äärettömän suuri sydän ja iloinen mieli myös aiheuttavat ongelmia, sillä kyseessä on iso koira ja jollei perusopetus ole kunnossa voi vierailla olla päällään yht'äkkiä monta kymmentä kiloa märkää, kuraista, rakastavaa, nuolevaa nöffiä eikä kaikkien huumori riitä tähän, joten vähintäänkin perusopetus koiralle on tarpeen, jotta sekä koiralla että ihmisillä on hyvä olla. 

Vaikka nöffit ovatkin rauhallisia niin mielikuva perässä vedettävästä nallekarhusta kuitenkin harvemmin toteutuu, sillä monet yksilöt ovat hyvinkin toimeliaita sekä voimakastahtoisia ja etenkin nuoremmalla iällä saattavat olla varsin vauhdikkaita ja kekseliäitä tapauksia. Ne ovat myös hyvin älykkäitä, kekseliäitä ja persoja ruualle, joten siihen kannattaa varautua ison, kuolaavan, voimakkaan karvaturrin kanssa.

Nöffi haluaa olla useimmiten siellä missä sen perhekin ja ihmiset on, joten se ei sovellu täysin tarhakoiraksi, vaikka viihtyykin hyvin ulkosalla.

Nöffit tulevat yleensä hyvin toimeen myös muiden eläinten kanssa ja rakastavat ja hoivaavat kaikkia varovaisuudella lajirajojen ulkopuolellekkin asti.

Terveys

Nöffien sairauksiin kuuluu isosta koosta johtuen lonkka- ja kyynärniveldysplasia, sekä jonkin verran iho-, silmä- ja sydänsairauksia. Kokoonsa nähden aikuinen newfoundlandinkoira ei tarvitse isoa tilaa, mutta kuten kaikki rodut, riittävästi ulkoilua ja mielekästä toimintaa.

Jättirodun edustajana kun nöffi on altis luuston ja nivelten kasvuhäiriöille on erityisesti ensimmäinen elinvuosi ratkaiseva luuston kehityksen kannalta. Tämä asettaa ruokinnalle ja liikunnalle erityisiä vaatimuksia, jotka ovatkin eriarvoisen tärkeitä noudattaa. Newfounlandinkoiran ei tulisikaan kasvaa liian nopeasti eikä se pentunakaan saisi olla lihavassa kunnossa. Ruoan tulisi myös olla laadukasta ja ravintoarvot kunnossa. Newfounlandinkoira ei saisi kasvuiässä kulkea portaita eikä juuri asfaltilla vaan metsämaastossa vapaa omaehtoinen liikunta ja koiran määräämä vauhti olisi sille parasta liikuntaa tuossa iässä. Kasvavaa nöffiä ei myöskään tule hypyyttää eikä se saisi kolhia itseään kauheasti, jos yhtään. 

PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisen vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) sisällytetyt sairaudet ovat lonkkanivelen kasvuhäiriö, sekä kyynärnivelen kasvuhäiriö. 

Lisäksi nöffeiltä vaaditaan sydämen auskultaatio tutkimus. Nöffeillä esiintyy aortan ahtauma (SAS) sairautta sekä dilatoivaa kardiomyopatiaa (DCM), joka on sydänlihasta laajentava sairaus. Tämän vuoksi jalostuskoirien sydän tulee ultrata ja ottaa EKG.

 Lisäksi esiintyy iho-ongelmia, jotka osittain liittyvät turkin- ja ihonhoitoon, mutta voivat myös olla perinnöllisiä. 

On suositeltavaa tutustua rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO), jossa kerrotaan tarkemmin rodun sairauksista. JTO löytyy Suomen Newfoundlandinkoirayhdistyksen kotisivuilta.

Turkinhoito

Nöffi on iso ja karvainen koira, joka tuo mukanaan hiekkaa ja roskaa. Turkin kunnosta huolehtiminen kuuluu viikottaiseen perushuoltoon. Turkki pitää käydä läpi kammalla kerran viikossa mutta mikäli harjaa turkin pari kertaa viikossa, ainakin tärkeimmistä kohdista (esim. jalkojen taipeista, korvien taustoista, takapuolesta, häntä, "koristekarvat"), kampaaminen ei ole mikään iso urakka. 

Nöffin turkki vaatii säännöllistä hoitoa ja on melko suuritöinen. Turkki koostuu kiiltävästä peitinkarvasta sekä runsaasta pohjavillasta. Karvanlähdön aikaan turkin vaihtumista edistää päivittäinen kampaaminen ja harjaaminen sekä pesu ja föönaus. Tuolloin pohjavillaa saattaa irrota helposti jopa muovikassillisia.

Kotioloissa turkkia lyhennetään korvista, tassuista ja rinnuksesta ja näyttelyssä käyviä yksilöitä siistitään hieman reilummin. Tämä turkin hoito myös tekee turkista helppohoitoisemman. Jotkut kotikoirat ajellaan kesäksi lyhyelle turkille kuumuuden hillitsemiseksi ja mahdollisten Hot Spotien ehkäisemiseksi.

Kunnon pesu on suotavaa tehdä vähintään muutaman kuukauden välein. Turkki kuivaa hitaasti, ellei käytössä ole voimakasta koiran turkille tarkoitettua puhallinta, joten sellainen kannattaa ehdottomasti varautua hankkimaan. 

Turkin laatu vaikuttaa paljon myös siihen, miten usein koiraa tulee harjata,kammata, pestä, trimmata ja pitääkö se terveyssyistä ajella kesäisin uimakaudella lähes kaljuksi (Hot Spottien ehkäisemiseksi). 

Kenelle rotu sopii

Nöffi sopii parhaiten perhe- ja seurakoiraksi ihmiselle, jolla on aikaa puuhailla sen kanssa. Nöffit ovat useimmiten hyvin lapsirakkaita ja sopivatkin näin ollen lapsiperheisiin ja myös pienten lapsien ja vauvojen kanssa saman katon alle. Ideaali asumismuoto on omakotitalo, jossa on oma piha, mutta nöffi on kuitenkin sopeutuvainen, eikä välttämättä vaadi sisätiloilta valtavaa kokoa, kunhan saa runsaasti liikuntaa. Raskaan rodun ollessa kyseessä, on metsäinen maasto huomattavasti asfalttia sopivampi alusta liikkumiseen, joten sellaista ympäristöä olisi hyvä olla lähellä. Kerrostaloissa myös rappusien kulku ei ole nöffeille kovin hyväksi vaan kerrostalossa olisi hyvä löytyä hissi tai asua alimmassa kerroksessa/maantasa kerroksessa.

Nöffin tullessa kotiisi saat lempeän jättiläisen, mutta myös paljon karvaa ja mahdollisesti kuolaakin sekä turkin mukana kulkeutuvaa likaa ja risuja sun muuta eli kovin siivousintoilija ei kannata olla.

Nöffi ei ole kovin haukkuherkkä, mutta kun se haukkuu tai jopa ulvoo on sen ääni hyvin kuuluva. Se voi myös ulvoa unissaan äänekkäästi.

Nöffit sopivat myös useimmiten koiralaumoihin sekä muihin eläintalouksiin, sillä ovat yleensä kaikkien kavereita lajirajojenkin ylitse.